torstai 11. elokuuta 2016

Bad moms (2016)



Nimi: Bad moms
Suomen ensi-ilta: 29.7.2016
Ohjaaja: Jon Lucas, Scott Moore
Käsikirjoittaja: Jon Lucas, Scott Moore
Genre: komedia
Pääosissa: Mila Kunis, Kristen Bell, Kathryn Hahn, Jada Pinkett-Smith, Christina Applegate
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 41min

Kuten monet äisit, Amy (Mila Kunis) pitää huolta kaikista muista paitsi itsestään. Hänen elämänsä on täydellistä: onnellinen avioliitto, ylisuorittavat lapset, kaunis koti ja 365 hyvää hiuspäivää vuodessa. Hän leipoo koulun myyjäisiin ja on mukana kaikissa mahdollisissa vanhempainkomiteoissa töidensä ohella. Ja hän saa sen näyttämään helpolta. Mutta pinnan alla Amy on romahtamaisillaan. Liikaa töitä, liikaa velvollisuuksia ja liikaa univelkaa. Miksi raataa, kun arvostustakaan ei juuri saa? Mitä tapahtuisi, jos hän tekisi vaihteeksi juuri mitä itse haluaa? Tympääntyneenä Amy yhdistää voimansa kahden muun ylistressaantuneen äidin kanssa ja alkaa kapinoida. Kerrankin nämä äidit nauttivat vapaudesta, hauskanpidosta ja hemmottelusta! Tämä vie heidät kuitenkin törmäyskurssille vanhempainyhdistyksen kuningattaren Gwendolynin (Christina Applegate) ja häntä seuraavien täydellisten äitien kanssa.

Arvostelu: Tarina äitiydestä, ystävyydestä, elämästä, iloista ja suruista. Tämän elokuvan aikana naurulta ei voinut välttyä, eikä se ollut tarpeenkaan. Heti alusta asti toiminta sai katsojan keskittymisen itselleen ja piti sen otteessaan ihan viimeisille metreille asti. Tylsiä, paikallaan junnaavia kohtia ei ollut vaan elokuva eteni koko ajan ja asioita sattui ja tapahtui. 
     Eniten itseäni hämmensi se, miten hyvät musiikit tässä elokuvassa oli. Toki kappaleet olivat samoja mitä tässä vuoden sisällä on radiosta saanut kuunnella kyllästymiseen asti, mutta jokainen niistä sopii sen hetkiseen kohtaukseen ja tapahtumaan. Plussat siis siitä. 
     Elokuvassa oli hyvin paljon sellaisia kohtia, missä mieleen nousi kysymys "mitä ihmettä?". Yksi niistä kohdista oli, kun äidit pitivät kunnon bileet. Heillä oli kyykkyviinaa ja musiikkia. Ja tämä kaikki oli kuvattu ja esitetty, kuin he olisivat pahaisia teinejä kotibileissään. Kuitenkin, sitten kun bileet olivat ohitse: missään ei ollut sotkua ja kaikki kävelivät omatoimisesti ulos. Mutta kukapa nyt tuollaisiin pieneniiin yksityiskohtiin (joita oli muutama lisää) jaksaa takertua kun sen sijaan voi keskittyä taitavasti toteutettuun ja tarinallisesti hyvään elokuvaan. 
     
Arvosana: *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti